| 1 | Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niillä uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat. |
| 2 | Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat, synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat. |
| 3 | Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus. |
| 4 | Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois. |
| 5 | Sentähden, kuin hän maailmaan tuli, sanoi hän: uhria ja lahjaa et sinä tahtonut, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut; |
| 6 | Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises. |
| 7 | Silloin minä sanoin: katso, minä tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu,) että minun pitää tekemän sinun tahtos, Jumala. |
| 8 | Niinkuin hän ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sinä tahtonut, ei myös ne sinulle kelvanneet, (jotka lain jälkeen uhrataan,) |
| 9 | Silloin hän sanoi: katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtos. Hän ottaa pois entisen, että hän toisen asettais. |
| 10 | Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella. |
| 11 | Ja jokainen pappi on siihen pantu, että hänen joka päivä jumalanpalvelusta tekemän pitää ja usein yhtäläistä uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntejä ottaa pois. |
| 12 | Mutta kuin tämä oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestä uhrannut, istuu hän nyt Jumalan oikialla kädellä, |
| 13 | Ja odottaa, että hänen vihollisensa pannaan hänen jalkainsa astinlaudaksi. |
| 14 | Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään. |
| 15 | Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi: |
| 16 | Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan, |
| 17 | Ja heidän syntejänsä ja vääryyttänsä en minä enempi tahdo muistaa. |
| 18 | Mutta kussa näiden anteeksiantamus on, siinä ei silleen uhria syntein edestä ole. |
| 19 | Että siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään, Jesuksen veren kautta. |
| 20 | Jonka hän meille on valmistanut uudeksi ja eläväksi tieksi, esiripun kautta, se on: hänen lihansa kautta, |
| 21 | Ja meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia; |
| 22 | Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta, |
| 23 | Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi), |
| 24 | Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä, |
| 25 | Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän. |
| 26 | Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä, |
| 27 | Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on. |
| 28 | Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta. |
| 29 | Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa? |
| 30 | Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva. |
| 31 | Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin. |
| 32 | Muistakaa siis entisiä päiviä, joina te valistetut olitte ja kärsitte monen vaivan kilvoituksen: |
| 33 | Puolittain silloin, kuin te sekä pilkkain että tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte: puolittain, kuin te niiden kanssa osalliset olitte, joille myös niin kävi. |
| 34 | Sillä te olette myös niistä vaivoista, jotka minun siteistäni tapahtuivat, osalliset olleet, ja teidän hyvyytenne raatelemisen olette te ilolla kärsineet, tietäen, että teillä on parempi ja pysyväisempi tavara taivaissa. |
| 35 | Älkäät siis heittäkö pois teidän uskallustanne, jolla suuri palkan makso on. |
| 36 | Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte. |
| 37 | Sillä vähän hetken perästä tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele. |
| 38 | Mutta vanhurskas elää uskosta: ja joka välttää, siihen ei minun sieluni mielisty. |
| 39 | Mutta emme ole ne, jotka meitämme kadotukseen vältämme, vaan jotka uskomme sielun tallella pitämiseen. |
