| 1 | "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa, |
| 2 | minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille. |
| 3 | Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa? |
| 4 | Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo? |
| 5 | Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet, |
| 6 | koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni, |
| 7 | vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?' |
| 8 | Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat. |
| 9 | Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen. |
| 10 | Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa? |
| 11 | Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon. |
| 12 | Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni. |
| 13 | Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi: |
| 14 | jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi. |
| 15 | Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen. |
| 16 | Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan. |
| 17 | Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni. |
| 18 | Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä! |
| 19 | Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan. |
| 20 | Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin, |
| 21 | ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan, |
| 22 | maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä." |
