| 1 | Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: |
| 2 | "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella? |
| 3 | Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä? |
| 4 | Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta. |
| 5 | Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen. |
| 6 | Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan. |
| 7 | Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat? |
| 8 | Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi? |
| 9 | Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi? |
| 10 | Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi. |
| 11 | Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin? |
| 12 | Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi, |
| 13 | niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja? |
| 14 | Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas! |
| 15 | Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä, |
| 16 | saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä. |
| 17 | Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt, |
| 18 | mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet, |
| 19 | niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut: |
| 20 | 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty. |
| 21 | Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä. |
| 22 | Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty. |
| 23 | Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä. |
| 24 | Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen. |
| 25 | Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan, |
| 26 | ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa; |
| 27 | koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi, |
| 28 | asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua, |
| 29 | jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden. |
| 30 | Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä. |
| 31 | Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus. |
| 32 | Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi. |
| 33 | Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa. |
| 34 | Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat. |
| 35 | He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'" |
