| 1 | Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi: |
| 2 | "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme. |
| 3 | Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät? |
| 4 | Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa? |
| 5 | Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista. |
| 6 | Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä. |
| 7 | Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan. |
| 8 | Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä. |
| 9 | Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni; |
| 10 | hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka. |
| 11 | Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen. |
| 12 | Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan. |
| 13 | Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen. |
| 14 | Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö. |
| 15 | Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä. |
| 16 | Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa. |
| 17 | Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita. |
| 18 | Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä. |
| 19 | Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa. |
| 20 | Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus. |
| 21 | Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä." |
