| 1 | Job vastasi ja sanoi: |
| 2 | "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne? |
| 3 | Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte. |
| 4 | Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani? |
| 5 | Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni? |
| 6 | Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa. |
| 7 | Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta. |
| 8 | Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni. |
| 9 | Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni. |
| 10 | Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun. |
| 11 | Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa. |
| 12 | Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille. |
| 13 | Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet. |
| 14 | Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut. |
| 15 | Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään. |
| 16 | Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä. |
| 17 | Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä. |
| 18 | Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan. |
| 19 | Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan. |
| 20 | Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä. |
| 21 | Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut. |
| 22 | Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani? |
| 23 | Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan, |
| 24 | rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi! |
| 25 | Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. |
| 26 | Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan. |
| 27 | Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. |
| 28 | Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri- |
| 29 | niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on." |
