| 1 | Job vastasi ja sanoi: |
| 2 | "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus! |
| 3 | Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten. |
| 4 | Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi? |
| 5 | Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne. |
| 6 | Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini: |
| 7 | Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua? |
| 8 | Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla. |
| 9 | Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa. |
| 10 | Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken. |
| 11 | Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten. |
| 12 | He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa. |
| 13 | He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. |
| 14 | Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää. |
| 15 | Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?' |
| 16 | Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana. |
| 17 | Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa? |
| 18 | Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa? |
| 19 | Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee. |
| 20 | Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan. |
| 21 | Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi! |
| 22 | Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee? |
| 23 | Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa; |
| 24 | hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä. |
| 25 | Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa. |
| 26 | Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät. |
| 27 | Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut. |
| 28 | Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?' |
| 29 | niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet, |
| 30 | että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan. |
| 31 | Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt? |
| 32 | Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan. |
| 33 | Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä. |
| 34 | Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle." |
