| 1 | Job vastasi ja sanoi: |
| 2 | "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden. |
| 3 | Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen! |
| 4 | Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla. |
| 5 | Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi. |
| 6 | Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua. |
| 7 | Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi. |
| 8 | Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa; |
| 9 | jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe. |
| 10 | Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin. |
| 11 | Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta. |
| 12 | Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni. |
| 13 | Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee. |
| 14 | Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon. |
| 15 | Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä. |
| 16 | Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut. |
| 17 | Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää." |
