| 1 | "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen! |
| 2 | Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta? |
| 3 | Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille. |
| 4 | Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani? |
| 5 | Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen, |
| 6 | punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni. |
| 7 | Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini, |
| 8 | niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa. |
| 9 | Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella, |
| 10 | niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut; |
| 11 | sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos, |
| 12 | tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni. |
| 13 | Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani, |
| 14 | niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan? |
| 15 | Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut? |
| 16 | Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan? |
| 17 | Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä? |
| 18 | En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä. |
| 19 | Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla, |
| 20 | jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla, |
| 21 | jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa, |
| 22 | niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa. |
| 23 | Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä. |
| 24 | Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani', |
| 25 | jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi, |
| 26 | jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi, |
| 27 | sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti, |
| 28 | niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan. |
| 29 | Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi? |
| 30 | En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä. |
| 31 | Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin? |
| 32 | Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin. |
| 33 | Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni, |
| 34 | säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta? |
| 35 | Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan! |
| 36 | Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi. |
| 37 | Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas. |
| 38 | Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät, |
| 39 | jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan, |
| 40 | niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet. |
