| 1 | Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: |
| 2 | "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla? |
| 3 | Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut; |
| 4 | sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut. |
| 5 | Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut. |
| 6 | Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi? |
| 7 | Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon? |
| 8 | Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin. |
| 9 | Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät. |
| 10 | Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan; |
| 11 | jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat. |
| 12 | Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen, |
| 13 | kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset. |
| 14 | Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni. |
| 15 | Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn. |
| 16 | Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen: |
| 17 | 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas? |
| 18 | Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja; |
| 19 | saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen; |
| 20 | ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi. |
| 21 | Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'" |
