| 1 | Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina? |
| 2 | Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin. |
| 3 | Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa. |
| 4 | Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa. |
| 5 | Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää. |
| 6 | Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen". |
| 7 | Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla. |
| 8 | Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta. |
| 9 | Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa. |
| 10 | Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä. |
| 11 | Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe". |
| 12 | Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia. |
| 13 | Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?" |
| 14 | Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja. |
| 15 | Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä. |
| 16 | Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa. |
| 17 | Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi, |
| 18 | auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan. |
