| 1 | Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi. |
| 2 | Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle. |
| 3 | Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa. |
| 4 | Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni. |
| 5 | Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani. |
| 6 | Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. |
| 7 | Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. |
| 8 | Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. |
| 9 | Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä |
| 10 | sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. |
| 11 | Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. |
| 12 | Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. |
| 13 | Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. |
| 14 | Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. |
| 15 | Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, |
| 16 | kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, |
| 17 | kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. |
| 18 | Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, |
| 19 | että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, |
| 20 | kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, |
| 21 | jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, |
| 22 | kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. |
| 23 | Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. |
| 24 | Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. |
| 25 | Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. |
| 26 | Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. |
| 27 | Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. |
| 28 | Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi. |
