| 1 | Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi. |
| 2 | Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan; |
| 3 | sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä. |
| 4 | Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit. |
| 5 | Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti. |
| 6 | Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet. |
| 7 | Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon; |
| 8 | vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut. |
| 9 | Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata. |
| 10 | Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat. |
| 11 | Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat. |
| 12 | Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä. |
| 13 | Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa. |
| 14 | Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän |
| 15 | ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä. |
| 16 | Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut. |
| 17 | Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä. |
| 18 | Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja. |
| 19 | Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa. |
| 20 | Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet. |
| 21 | Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa. |
| 22 | Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata. |
| 23 | Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti. |
| 24 | Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. |
| 25 | Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä. |
| 26 | Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään. |
| 27 | Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa. |
| 28 | Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä. |
| 29 | Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen. |
| 30 | Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon. |
| 31 | Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita, |
| 32 | hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat. |
| 33 | Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän. |
| 34 | Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa. |
| 35 | Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja! |
