| 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti. |
| 2 | Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä. |
| 3 | Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan. |
| 4 | Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen. |
| 5 | He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla. |
| 6 | Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa. |
| 7 | Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi. |
| 8 | Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa. |
| 9 | Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi. |
| 10 | Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta. |
| 11 | Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä. |
| 12 | Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa. |
| 13 | Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa. |
| 14 | Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois. |
| 15 | Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä. |
| 16 | Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet. |
| 17 | Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas. |
| 18 | Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy. |
| 19 | Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy. |
| 20 | Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan. |
| 21 | Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut. |
| 22 | Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani. |
| 23 | Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka. |
| 24 | Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi. |
| 25 | Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä. |
| 26 | Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen; |
| 27 | ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit. |
| 28 | Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita. |
| 29 | Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta. |
| 30 | Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä. |
| 31 | Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat. |
