| 1 | Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa, |
| 2 | hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle: |
| 3 | "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani, |
| 4 | minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa, |
| 5 | ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle". |
| 6 | Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta. |
| 7 | Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen. |
| 8 | Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki. |
| 9 | Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot. |
| 10 | Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja. |
| 11 | Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi. |
| 12 | Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti." |
| 13 | Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa: |
| 14 | "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut. |
| 15 | Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin. |
| 16 | Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot. |
| 17 | Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun. |
| 18 | Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa." |
