| 1 | Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, |
| 2 | Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. |
| 3 | Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun. |
| 4 | Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut. |
| 5 | Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. |
| 6 | Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa. |
| 7 | Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. |
| 8 | Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä. |
| 9 | Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla. |
| 10 | Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä; |
| 11 | hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet. |
| 12 | Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi. |
| 13 | Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä. |
| 14 | Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät. |
| 15 | . Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta. |
| 16 | Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä; |
| 17 | hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät. |
| 18 | He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni. |
| 19 | Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun. |
| 20 | Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa. |
| 21 | Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen. |
| 22 | Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää. |
| 23 | Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista. |
| 24 | Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä. |
| 25 | Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton; |
| 26 | puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja. |
| 27 | Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas. |
| 28 | Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni. |
| 29 | Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin. |
| 30 | Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat. |
| 31 | Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme- |
| 32 | se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi, |
| 33 | tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni, |
| 34 | joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään! |
| 35 | Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi. |
| 36 | Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju. |
| 37 | Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun; |
| 38 | minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle. |
| 39 | Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni. |
| 40 | Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan. |
| 41 | He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa. |
| 42 | Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle. |
| 43 | Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua. |
| 44 | Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni. |
| 45 | Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa. |
| 46 | Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala, |
| 47 | Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle; |
| 48 | sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä. |
| 49 | Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta, |
| 50 | sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti. |
