| 1 | Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? |
| 2 | Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: |
| 3 | "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä". |
| 4 | Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä. |
| 5 | Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan: |
| 6 | "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni". |
| 7 | Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. |
| 8 | Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. |
| 9 | Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät." |
| 10 | Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. |
| 11 | Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella. |
| 12 | Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat. |
