| 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja? |
| 2 | Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta. |
| 3 | Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä. |
| 4 | Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät. |
| 5 | He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään. |
| 6 | Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. |
| 7 | Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään: |
| 8 | "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt." |
| 9 | Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla; |
| 10 | sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta. |
| 11 | Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole. |
| 12 | Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut, |
| 13 | avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat. |
| 14 | Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani. |
| 15 | Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. |
| 16 | Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat. |
| 17 | Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; |
| 18 | he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa. |
| 19 | Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni. |
| 20 | Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä. |
| 21 | Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle. |
| 22 | Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. |
| 23 | Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä. |
| 24 | Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa. |
| 25 | Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä. |
| 26 | Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti. |
| 27 | Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä; |
| 28 | sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita. |
| 29 | Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä. |
| 30 | Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta. |
| 31 | He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt. |
