| 1 | Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat. |
| 2 | Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni. |
| 3 | Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi". |
| 4 | Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat. |
| 5 | Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan; |
| 6 | heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa. |
| 7 | Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan. |
| 8 | Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa. |
| 9 | Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa. |
| 10 | Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?" |
| 11 | Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä. |
| 12 | He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo. |
| 13 | Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa. |
| 14 | Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa. |
| 15 | Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat-kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä, |
| 16 | nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa. |
| 17 | Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista. |
| 18 | Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä. |
| 19 | Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat. |
| 20 | Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan. |
| 21 | He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!" |
| 22 | Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana! |
| 23 | Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani. |
| 24 | Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita. |
| 25 | Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet". |
| 26 | Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan. |
| 27 | Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta". |
| 28 | Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää. |
