| 1 | Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi. Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä. |
| 2 | Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin. |
| 3 | Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta; hän on lakannut tekemästä sitä, mikä taidollista ja hyvää on. |
| 4 | Hän miettii turmiota vuoteessansa, hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä, hän ei kammo pahaa. |
| 5 | Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti. |
| 6 | Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. |
| 7 | Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa. |
| 8 | Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta. |
| 9 | Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden. |
| 10 | Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille. |
| 11 | Älköön ylpeyden jalka minua tallatko, älköönkä jumalattomain käsi minua karkoittako. |
| 12 | Katso, pahantekijät kaatuvat, he suistuvat maahan, eivätkä voi nousta. |
