| 1 | Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua. |
| 2 | Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua. |
| 3 | Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden. |
| 4 | Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat. |
| 5 | Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden. |
| 6 | Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää. |
| 7 | Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa. |
| 8 | Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa. |
| 9 | Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa. |
| 10 | Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt. |
| 11 | Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana. |
| 12 | Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät. |
| 13 | Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa. |
| 14 | Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole. |
| 15 | Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani. |
| 16 | Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu. |
| 17 | Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni; |
| 18 | sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden. |
| 19 | Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat, |
| 20 | jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin. |
| 21 | Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta. |
| 22 | Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni. |
