| 1 | Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi. Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni." |
| 2 | Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; mutta minun tuskani yltyi. |
| 3 | Minun sydämeni hehkui minun rinnassani; kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin. |
| 4 | Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen. |
| 5 | Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela. |
| 6 | Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa. |
| 7 | Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni. |
| 8 | Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi. |
| 9 | Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit. |
| 10 | Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen. |
| 11 | Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela. |
| 12 | Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin. |
| 13 | Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole. |
