| 1 | Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki, |
| 2 | sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät. |
| 3 | Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä. |
| 4 | Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen. |
| 5 | Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut? |
| 6 | He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan. |
| 7 | Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. |
| 8 | Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, |
| 9 | että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. |
| 10 | Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa. |
| 11 | He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan. |
| 12 | Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. |
| 13 | Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela. |
| 14 | Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. |
| 15 | Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela. |
| 16 | Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu. |
| 17 | Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä. |
| 18 | Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä, |
| 19 | täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe. |
| 20 | Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. |
