| 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin mietevirsi, kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille, sanoen hänelle: "Daavid on mennyt Ahimelekin taloon". Miksi kerskaat pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy alati. |
| 2 | Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä. |
| 3 | Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta. Sela. |
| 4 | Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli. |
| 5 | Sentähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela. |
| 6 | Ja vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat häntä: |
| 7 | "Katso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanansa, vaan luotti suureen rikkauteensa ja röyhkeili häijyydessänsä". |
| 8 | Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti. |
| 9 | Minä kiitän sinua iäti, että sen teit, ja minä odotan sinun hurskaittesi edessä sinun nimeäsi, sillä se on hyvä. |
