| 1 | Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi. Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon. |
| 2 | Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan, |
| 3 | koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat. |
| 4 | Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni. |
| 5 | Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut. |
| 6 | Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon! |
| 7 | Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela. |
| 8 | Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta. |
| 9 | Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa. |
| 10 | Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä. |
| 11 | Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta. |
| 12 | Sillä ei minua herjaa vihollinen-sen minä kestäisin-eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni-hänen edestään minä voisin lymytä; |
| 13 | vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni, |
| 14 | jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa! |
| 15 | Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus. |
| 16 | Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut. |
| 17 | Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni. |
| 18 | Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan. |
| 19 | Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. Sela. Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa. |
| 20 | Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa. |
| 21 | Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat. |
| 22 | Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua. |
| 23 | Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun. |
