| 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu. Totisesti, onko vanhurskaus mykkä, ja te puhutte? Tekö tuomitsette oikein, te ihmislapset? |
| 2 | Ei, vaan te hankitsette sydämessänne vääryyttä, teidän kätenne käyttävät maassa väkivallan vaakaa. |
| 3 | Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta. |
| 4 | Heidän myrkkynsä on niinkuin käärmeen myrkky, he ovat kuin kuuro kyy, joka korvansa tukitsee, |
| 5 | ettei se kuulisi lumoojan ääntä, taitavan taikojan loitsuja. |
| 6 | Jumala, särje hampaat heidän suustansa, Herra, murra nuorten jalopeurain raateluhampaat. |
| 7 | Haihtukoot he tyhjiin niinkuin vesi, joka valuu kuiviin. Kun he ampuvat nuolensa, olkoot ne kuin kärjettömät. |
| 8 | Olkoot he niinkuin etana, joka sulaa mataessaan, niinkuin vaimon keskoiset, jotka eivät aurinkoa näe. |
| 9 | Ennenkuin teidän patanne tuntevat tulen altansa orjantappuroista, hän myrskyllään puhaltaa pois kaiken, niin raa'an kuin kypsänkin. |
| 10 | Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä. |
| 11 | Silloin ihmiset sanovat: "Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä; totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä". |
