| 1 | Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa. Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa. |
| 2 | Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi. |
| 3 | Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua. |
| 4 | Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi. |
| 5 | Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla, |
| 6 | kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä. |
| 7 | Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen. |
| 8 | Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua. |
| 9 | Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin. |
| 10 | Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi. |
| 11 | Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan. |
