| 1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta. |
| 2 | Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta, |
| 3 | jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat, |
| 4 | salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda. |
| 5 | He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?" |
| 6 | He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä". Syvä on miehen sisu ja sydän. |
| 7 | Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut. |
| 8 | He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään. |
| 9 | Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa. |
| 10 | Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat. |
