| 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti. |
| 2 | Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni. |
| 3 | Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani. |
| 4 | Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa. |
| 5 | Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa. |
| 6 | Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala. |
| 7 | Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni. |
| 8 | Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille. |
| 9 | Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun. |
| 10 | Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta. |
| 11 | Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan. |
| 12 | Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat. |
| 13 | Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden. |
| 14 | Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä. |
| 15 | Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni. |
| 16 | Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi. |
| 17 | Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle. |
| 18 | Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden. |
| 19 | Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani. |
| 20 | Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt. |
| 21 | Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä. |
| 22 | Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille. |
| 23 | Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan. |
| 24 | Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku. |
| 25 | Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko. |
| 26 | Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut. |
| 27 | Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö. |
| 28 | Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun. |
| 29 | Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala, |
| 30 | niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä. |
| 31 | Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka. |
| 32 | Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa. |
| 33 | Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa. |
| 34 | Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu. |
| 35 | Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne. |
| 36 | Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä. |
