| 1 | Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän. |
| 2 | Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa. |
| 3 | Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän. |
| 4 | Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat. |
| 5 | Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä. |
| 6 | Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa. |
| 7 | Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina. |
| 8 | He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista. |
| 9 | Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata. |
| 10 | Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti. |
| 11 | Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?" |
| 12 | Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti. |
| 13 | Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa: |
| 14 | minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta. |
| 15 | Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan. |
| 16 | Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata, |
| 17 | kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva. |
| 18 | Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset. |
| 19 | Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava. |
| 20 | Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät. |
| 21 | Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti, |
| 22 | silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta. |
| 23 | Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. |
| 24 | Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. |
| 25 | Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. |
| 26 | Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. |
| 27 | Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. |
| 28 | Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi. |
