| 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; virsi; Aasafin laulu. Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua; lähellä on sinun nimesi, sinun ihmeitäsi kerrotaan. |
| 2 | "Vaikka minä valitsenkin ajan, minä tuomitsen oikein. |
| 3 | Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, pidän minä pystyssä sen patsaat." Sela. |
| 4 | "Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako. |
| 5 | Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti." |
| 6 | Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta, |
| 7 | vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää. |
| 8 | Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten. |
| 9 | Mutta minä julistan iäti, veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle. |
| 10 | Ja kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen; korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet. |
