| 1 | Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille. |
| 2 | Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia. |
| 3 | Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet, |
| 4 | sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt. |
| 5 | Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa, |
| 6 | että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa. |
| 7 | Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin. |
| 8 | Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle. |
| 9 | Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä. |
| 10 | Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan, |
| 11 | vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti. |
| 12 | Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla. |
| 13 | Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi. |
| 14 | Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt. |
| 15 | Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä. |
| 16 | Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä. |
| 17 | Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa. |
| 18 | He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi. |
| 19 | Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa? |
| 20 | Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?" |
| 21 | Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha, |
| 22 | koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa. |
| 23 | Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet; |
| 24 | hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa. |
| 25 | Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin. |
| 26 | Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen; |
| 27 | hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa; |
| 28 | hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa. |
| 29 | Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada. |
| 30 | Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan, |
| 31 | kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet. |
| 32 | Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä. |
| 33 | Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon. |
| 34 | Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa. |
| 35 | He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa. |
| 36 | Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä; |
| 37 | sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa. |
| 38 | Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta. |
| 39 | Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja. |
| 40 | Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa! |
| 41 | Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän. |
| 42 | He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta, |
| 43 | jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla, |
| 44 | muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda; |
| 45 | lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä; |
| 46 | antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä; |
| 47 | hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa; |
| 48 | antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille. |
| 49 | Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä. |
| 50 | Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan. |
| 51 | Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista. |
| 52 | Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa. |
| 53 | Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri. |
| 54 | Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut. |
| 55 | Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa. |
| 56 | Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria, |
| 57 | vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi. |
| 58 | He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla. |
| 59 | Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti. |
| 60 | Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle. |
| 61 | Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin. |
| 62 | Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa. |
| 63 | Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille. |
| 64 | Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä. |
| 65 | Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari. |
| 66 | Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän. |
| 67 | Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa, |
| 68 | vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa. |
| 69 | Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi. |
| 70 | Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista. |
| 71 | Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa. |
| 72 | Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä. |
