| 1 | Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; koorahilaisten virsi. Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! |
| 2 | Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti. |
| 3 | Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani. |
| 4 | Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela. |
| 5 | Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! |
| 6 | Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. |
| 7 | He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa. |
| 8 | Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela. |
| 9 | Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja. |
| 10 | Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa. |
| 11 | Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. |
| 12 | Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa! |
