| 1 | Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa. |
| 2 | Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa. |
| 3 | Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita? |
| 4 | Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät. |
| 5 | Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat. |
| 6 | He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja. |
| 7 | Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa". |
| 8 | Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne? |
| 9 | Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi? |
| 10 | Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon? |
| 11 | Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys. |
| 12 | Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi, |
| 13 | antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta! |
| 14 | Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä, |
| 15 | vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä. |
| 16 | Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan? |
| 17 | Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa. |
| 18 | Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee. |
| 19 | Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni. |
| 20 | Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla, |
| 21 | ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri? |
| 22 | Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni. |
| 23 | Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät. |
