| 1 | Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut, |
| 2 | viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi, |
| 3 | taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi, |
| 4 | mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille. |
| 5 | Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta |
| 6 | ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa. |
| 7 | Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin. |
| 8 | Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta, |
| 9 | sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi. |
| 10 | Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu. |
| 11 | Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi; |
| 12 | nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; |
| 13 | me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla; |
| 14 | heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" - |
| 15 | Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa. |
| 16 | Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta. |
| 17 | Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan: |
| 18 | omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä. |
| 19 | Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen. |
| 20 | Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla; |
| 21 | meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo: |
| 22 | Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa? |
| 23 | Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne. |
| 24 | Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, |
| 25 | vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, |
| 26 | niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte; |
| 27 | kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. |
| 28 | Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. |
| 29 | Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa |
| 30 | eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, |
| 31 | saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan. |
| 32 | Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa. |
| 33 | Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta. |
