| 1 | Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia. |
| 2 | Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy. |
| 3 | Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään! |
| 4 | Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin. |
| 5 | Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi. |
| 6 | Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana. |
| 7 | Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa. |
| 8 | Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle. |
| 9 | Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa. |
| 10 | Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa. |
| 11 | Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa. |
| 12 | Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä. |
| 13 | Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla". |
| 14 | Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa. |
| 15 | Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen. |
| 16 | Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti. |
| 17 | Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu. |
| 18 | Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia, |
| 19 | on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein". |
| 20 | Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora. |
| 21 | Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies. |
| 22 | Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti. |
| 23 | Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän. |
| 24 | Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä. |
| 25 | Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä. |
| 26 | Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu. |
| 27 | Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää. |
| 28 | Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan. |
