| 1 | Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua? |
| 2 | Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut. |
| 3 | Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa: |
| 4 | "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni. |
| 5 | Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät. |
| 6 | Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on; |
| 7 | sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus. |
| 8 | Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää. |
| 9 | Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon. |
| 10 | Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa. |
| 11 | Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa. |
| 12 | Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden. |
| 13 | Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan. |
| 14 | Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima. |
| 15 | Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät. |
| 16 | Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki. |
| 17 | Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut. |
| 18 | Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus. |
| 19 | Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi. |
| 20 | Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa, |
| 21 | antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa. |
| 22 | Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. |
| 23 | Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista. |
| 24 | Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. |
| 25 | Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä, |
| 26 | kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. |
| 27 | Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle, |
| 28 | kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman, |
| 29 | kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset, |
| 30 | silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin; |
| 31 | leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset. |
| 32 | Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni! |
| 33 | Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan. |
| 34 | Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä! |
| 35 | Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion. |
| 36 | Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa." |
