| 1 | Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla. |
| 2 | Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. |
| 3 | Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää. |
| 4 | Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni. |
| 5 | Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla. |
| 6 | Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet. |
| 7 | Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. |
| 8 | Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni. |
| 9 | Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni. |
| 10 | Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona. |
| 11 | Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt. |
| 12 | Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi. |
| 13 | Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset. |
| 14 | Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa. |
| 15 | Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla. |
| 16 | Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun. |
| 17 | Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen. |
| 18 | Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus. |
| 19 | Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä. |
| 20 | Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu. |
| 21 | Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon. |
| 22 | Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: |
| 23 | se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. |
| 24 | Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. |
| 25 | Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. |
| 26 | Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua. |
| 27 | Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan. |
| 28 | Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut. |
| 29 | Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa. |
| 30 | Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä. |
| 31 | Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; |
| 32 | vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa. |
| 33 | Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia. |
| 34 | Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa, |
| 35 | kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä, |
| 36 | kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi? |
| 37 | Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt? |
| 38 | Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä? |
| 39 | Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa? |
| 40 | Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö. |
| 41 | Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa. |
| 42 | Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi, |
| 43 | olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä; |
| 44 | olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse. |
| 45 | Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa. |
| 46 | Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme. |
| 47 | Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen. |
| 48 | Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden. |
| 49 | Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä |
| 50 | siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta. |
| 51 | Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden. |
| 52 | Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni. |
| 53 | He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä. |
| 54 | Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa. |
| 55 | Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä. |
| 56 | Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää". |
| 57 | Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää". |
| 58 | Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni. |
| 59 | Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus. |
| 60 | Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan. |
| 61 | Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan. |
| 62 | Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää. |
| 63 | Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna. |
| 64 | Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot. |
| 65 | Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi. |
| 66 | Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta. |
